Wrathage was founded already back in 1997 by Mr Scythe and Mr D.V Grim. Too bad the band is getting visibility amongst wider audiences as late as now as their first self-financed studio recording is out.
The songs on the self-financed MCD anNihil[N]ation have been put up throughout the years and as their own words, have had the time to “mature” in peace and this can be heard. The songs have been finished really skilfully all the way and there’s nothing to complain on the composition of the songs and in their playing.
I personally got so excited of the record that it has been playing in my car on my way to work honestly at least 40 times through. Still I haven´t found anything negative to say about this package.
If the guys keep paddling this way and can find a good partner considering distribution and gig-managering, then I wouldn’t wonder if Wrathage was heard of in the bigger Black metal circles. Well the band has already supported Matti Kärki’s DISMEMBER, so anyway we’re not talking about that small circles anymore. In a positive way I could compare Wrathage’s music to names such as Arcturus, Covenant and Immortal. When the best pieces are torn out of those three great bands and are put together, then you get a five song blast called anNihil[N]ation. The singers voice I compared already at the very first listen to Nagash from the Nexus Polaris album and this is not a negative side.
Damn it, there’s nothing left to do than to quit talking shit, thank, bow and give full points!!!
5/5 Ville Siikamäki
anNihil(N)ation at STALKERMUSIC.com in Finnish
Wrathage on perustettu jo vuonna 1997 herrojen Scythe ja D.V Grim toimesta. Valitettavasti suuremmalle yleisölle bändi on tulossa tutuksi vasta nyt ensimmäisen studiossa nauhoitetun omakustanteen muodossa.
Omakustanne MCD:n anNihil(N)ation biisit on väsätty kasaan vuosien saatossa ja äijien omien sanojen mukaan ovatkin saaneet ”kypsyä” rauhassa, jonka kyllä huomaa. Biisit on hiottu todella taitavasti loppuun asti ja sovituksissa ja soitannassa ei ole minkäänlaista moittimisen varaa.
Itse henkilökohtaisesti innostuin lätystä niin paljon, että se on autossani työmatkoilla soinutkin jo valehtelematta ainakin 40 kertaa läpi. Vieläkään en ole löytänyt minkäänlaista negatiivista sanottavaa tästä kokonaisuudesta.
Jos herrat tätä rataa porskuttavat ja jostain löytyy hyvä yhteistyökumppani levitystä ja keikkamanagerointia ajatellen, niin en yhtään ihmettele vaikka Wrathagesta kuultaisiin jo lähitulevaisuudessa isommissakin ”bläkkis-piireissä”. Onhan bändi jo tietysti lämpännyt Matti Kärjen pilotoimaa Dismemberiä, joten voidaan ajatella että ei tässä puhuta mistään pienistä piireistä tälläkään hetkellä. Positiivisella tavalla voisin Wrathagen musiikkia verrata nimiin Arcturus, Covenant ja Immortal. Nuo kolme Saatanallisen kovaa pumppua kun sekoitetaan yhteen ja revitään parhaat palat irti niin saadaan viiden biisin pituinen pläjäys nimeltään anNihil(N)ation. Laulajan ääntä vertasin jo heti ensimmäisellä kuuntelukerralla Nexus Polaris -lätyllä lallatelleen Nagashin ääneen ja ei tämäkään ole mikään negatiivinen juttu.
Jumalauta, ei voi muuta tehdä kun lopettaa paskanjauhaminen, kiittää, kumartaa ja antaa täydet pisteet!!!
www.students.oamk.fi/~jujoil00
5/5 Ville Siikamäki
anNihil(N)ation at IMPERIUMI.net in English
From the direction of Oulu we get hailed by Wrathage, which has been playing since 1997 and their first demo, named trickily as anNihil[N]ation, is made up of five songs of original sounding black metal. The band itself mentions their music to be “Hellishly stylish and mature black metal”, and you can surely agree with this if you raise the highest chalice to already past band Emperor.
The 20 minutes of playing on the demo are without a doubt a display of versatile composition and playing skills, but a few little miss-hits has also fit in. The songs are made of pretty various types of riffs, not forgetting melodies, speed and keyboards. On the last mentioned the worst miss-hits have occurred, where the worst example is the keyboards on the start of the last song, Death, which expands almost to comical spheres. Otherwise the material is well finalized and they know what they are doing and I could guess that the band has especially listened to the latest Emperor records a lot.
The sound quality of the band on the recording is exceptionally high-standard to be just a demo release. All the instruments can be heard well and the package is not composed drunk in a rush. This is good, because Wrathage’s music would only unclarify with more grotesque sound quality. In the vocals they go beyond the conventional screaming and also here I could argue that Emperor-influences can be heard. Ihsahn-type half-clean shouting suits well in the bands music and there is Originality included there, atleast enough to mention it.
As a first release the demo can be considered as a really good achievement, although considering a debut album the songs still have some finalizing to do. If you find melodic, experimenting and a little unconventional black metal interesting is Wrathage definitely a case to try out for.
4/5 Serpent, 15.01.2005
anNihil(N)ation at IMPERIUMI.net in Finnish.
Oulun seudulta tervehtii jo vuodesta 1997 asti pakertanut Wrathage, jonka ensimmäinen demo, kikkailevastikin nimetty AnNihil[N]ation koostuu viidestä biisistä omintakeista black metallia. Bändi itse mainitsee musiikkinsa olevan "helvetin tyylikästä ja kypsää Black metallia", ja tähän voi varmasti yhtyä jos korottaa korkeimman maljan jo edesmenneen Emperorin suuntaan.
Demon parikymmenminuuttinen soitanta on kieltämättä osoitus monipuolisesta sävellys- ja soittotaidoista, mutta pienimuotoisia ylilyöntejäkin on mukaan mahtunut. Biisit koostuvat varsin vaihtelevista riffeistä melodiaa, vauhtia ja koskettimia unohtamatta. Juurikin viimeksi mainitun tekijän osalta on myös sattunut ne pahimmat ohihuitaisut, joista pahin esimerkki on viimeisen kappaleen, Deathin, kerrassaan koomisiin mittoihin paisuva kosketinalku. Muutoin materiaali on hiottua ja asiansa hyvin osaavaa, ja voisinpa arvata, että bändi on kuunnellut etenkin Emperorin myöhäisempää tuotantoa paljon.
Soundiosastolla bändi on poikkeuksellisen tasokas ollaakseen kuitenkin vain demojulkaisu. Soittimet erottuvat hyvin, eikä pakettia ole koostettu kasaan vasemmalla kädellä humalassa heiluen. Hyvä niin, sillä Wrathagen musiikki onnistuisi luultavasti vain puuroutumaan rujommilla soundeilla. Lauluissa mennään tyypillisen rääkynän ulkopuolella ja tässäkin voisin väittää Emperor-vaikutteiden kuuluvan läpi. Ihsahn-tyyliset puolipuhtaat huudahdukset kyllä sopivat bändin musiikkin osuvasti ja onhan niissä omaperäisyyttäkin mukana, jos ei muuta, niin nimellisesti.
Näin ensirykäyksenä demoa voi pitää oikein hyvänä suorituksena, joskin debyyttilevyä ajatellen biiseissä olisi jonkin verran vielä hiomista. Jos melodisen, kokeilevan ja hieman epätyypillisenkin black metallin kokee kiinnostavana, on Wrathage varmasti kokeilemisen arvoinen tapaus.
4/5 Serpent, 15.01.2005
anNihil(N)ation at INFERNO MAGAZINE #27
Oulun suunnalta tärähtää tiskiin moderninmakuista black metalia, jossa soi niin Emperor kuin Monumental Possessionin aikainen Dødheims Gard. Bändillä on uskaltava ote sävellyskynästä, ja Wrathagelta irtoaakin kasapäin omaperäisiä ja turpaan vetäviä ideoita. Vaikka biiseistä löytyy polveilua suuntaan jos toiseenkin, hoitaa Wrathage tyylikkäästi soittopuolen. Joskus liika yritys etenkin laulusuoritusten suhteen latistaa tunnelmaa, mutta muuten nämä sopivissa mitoissa pidetyt synkät myllytykset iskevät hampaat kurkkuun.
anNihil(N)ation at KYPÄRÄ.NET
Oulusta kotoisin oleva Wrathage on perustettu vuonna 1997 ja tämän hetkinen
kokoonpano on vakiintunut tälle vuosituhannelle siirryttäessä. Bändin itsensä
mukaan tarkoituksena on tehdä blackmetallia, johon itse voi olla tyytyväinen.
Voiko parempaa perustelua olla? Wrathagen musiikista kuulee, että biisien
tekijät ovat kuunnelleet 1990-luvun puolivälin blackmetallia ja ammentaneet
niistä vaikutteita. Kitaroista voi kuulla paikoittain Emperor-vaikutteita, kun
taas muutamassa biisissä rumpalin työskentelystä voi kuulla vaikutteita
Hellhammerin soitosta etenkin Mayhemin Grand declaration of war-levyllä.
Wrathagen soitto kokonaisuudessaan on varsin kypsää ja anNihil[N]ation on
erittäin tyylikäs kokonaisuus. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen päähän ei
jäänyt mitään konkreettista, koska demolle on ängetty todella paljon tavaraa ja
biisit ovat moninaisuudessaan hyvin kaukana minkäänlaisista hittibiiseistä.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen demo rupesi kuitenkin avautumaan ja biisit
osoittautuivat varsin mielenkiintoisiksi ja niihin jäi yhä enemmän koukkuun.
Biiseissä perinteiseen blackmetalliin on saatu mausteita hyvillä
rytminvaihdoksilla ja vielä jokseenkin ennalta arvaamattomissa kohdissa.
Demolla tunnelmaa luomassa on paikoittain myös koskettimet, jotka on sovitettu
kappaleisiin erinomaisesti. Biisien kaikki elementit ovat kohdillaan ja laulaja
osaa hommansa hyvin. Demon vahvimmaksi anniksi nousi yhä selvemmin useamman
kuuntelukerran jälkeen demon toinen biisi Before the monumental beast, vaikka
on pituudeltaan jopa kuusi ja puoli minuuttinen pläjäys. Biisissä teki
vaikutuksen allekirjoittaneeseen etenkin miehekkäät Isengard-tyyppiset huudot,
joita olisi voinut olla demolla enemmänkin. AnNihil[N]ation on varsin
onnistunut ja kypsä kokonaisuus ja demo jaksaa pitää kuuntelijan otteessaan
alusta loppuun. Toivottavasti bändi on livenä yhtä energinen ja rautainen
pakkaus.
ARVOSTELIJA: Sanna
4/5
anNihil(N)ation at DESIBELI.NET
Melodista blackia syytävä Oululainen Wrathage on säveltänyt materiaalia tälle näppärästi nimetylle esikois-demolleen vuosien 1999-2003 ajan, joten biisit ovat ehtineet hioutua ja muokkautua varmasti halutun kaltaisiksi. Hiominen heijastuu tällä kertaa positiivisesti lopputulokseen, sillä yhtye on saanut kasaan viiden tasokkaan biisin nipun. Sävellykset ja sovitukset ovat idearikkaita sekä koukukkaita, ja tyylillisesti tässä liikutaankin hieman kokeellisemman blackin äärellä, tosin mistään avantgarde blackista on vielä turha puhua. Vertailukohtia haettaessa varhainen Covenant osunee lähelle oikeaa osoitetta, myös Emperor on varmasti soinut tekijöiden stereoissa jossain vaiheessa. Demon soundit ovat todella korkeatasoiset ja säästeliäästi käytetyt koskettimet vain korostavat kappaleiden vetoa.
anNihil(N)ation at SCANDINAVIANMETAL.INFO
This new demo from Finnish BM band Wrathage, to put it rather bluntly, easily falls under the Dimmu Borgir worship section. Everything sounds either like A) A mimic of some 'classic' of the genre, B) Overproduced black metal (and generic, to say the least), or C) Keyboard-driven melodies that remind you of most Symphonic BM bands that have emerged as of late. The drummer is in Kalmah and used to be in Catamenia, but what we have here is just simple blast-beats with some very so-so production. Nothing sticks or makes the music worse, but you can tell he's just there. I personally think he does great with Kalmah, but not in here. His drumming here is just unoriginal and unfullfilling. When it comes to keyboard of guitar melodies, they go in one ear and go straight out the other.
The intro 'Entering' doesn't sound half bad, if only it wasn't done by every single symphonic BM band there is right now. Simple keyboard melody which is later joined by a symphony to create a majestic and dark atmosphere. Not bad at all, even though I see intros as a way to set the tone for the whole album/demo. 'Before the Monumental Beast' - The production a bit 'too good', but at least it's not as bad as a 5$ microphone type of production. The structure is good, if only the riffs had any substance/originality. I keep on saying this over and over again, originality is what misses most of time. At least some dark atmosphere could be created, but this music doesn't really move. Hellworlds - Random piano intro which is soon accompanied by drums, which sadly sounds like Janne really didn't know what to do here. Random riffs and keyboards. 'Terra Limbo' is the same as the previous song, minus the unoriginal drums. The last song, 'Death', tries something a bit more experimental in the intro, but it fails.It actually sounded like a MIDI keyboard in certain parts.When the actual riff comes in, this isn't bad, it would probably sound 10 times better without keyboards.
Overall, there is talent here, just too many keyboard and random wacky drums. I would recommend it to those who still enjoy Dimmu Borgir, but everyone else shouldn't try this.
Score: Production 6, Composition 2, Musicianship 5, Overall 5
Reviewed by: KTB
anNihil(N)ation at VAMPIRE-MAGAZINE.com
Yet again another very good demo from the land of the 1000 lakes has reached me. It is really surprising to see how many high quality demos come from Finland lately. And Wrathage can be mentioned here as well. Their debut demo "AnNihil(N)ation" only recently reached me.
Wrathage started out in 1997 by D.V. Grim and Scythe and their goal was to make black metal the way they like best. In the beginning their playing abbilities weren't that good and quite some line-up changes took place over the years. Also the musical influences changed a bit over the years and the style they were playing before can't be compared to the material which is included on this debut demo at all. Long ago already the band started to work on a recording called "As night falls" with heavy influences from Ved Buens Ende and Burzum's "Filosofem" though for some reasons they never finished this recording and are actually still working on it even though the musical influences changed over the years. Maybe one day "As night falls" will ever be released though I guess Wrathage will concentrate on their present music instead.
Because I haven't heard the old recordings (which were only available for a certain group of people) I will only stick to "AnNihil(N)ation" now. The first thing which I noticed was the fact that Wrathage doesn't sound Finnish at all. While the majority of the Finnish bands are more satanic and/or war-orientated Wrathage in the contrary sounds more mystical. Main reason are the heavy use of synths which makes the music very symphonic in a way Dimmu Borgir does as well. Because at the same time the music also sounds quite modern I sometimes feel like I'm listening to later Troll and The Covenant for example. It wouldn't be fair to say that Wrathage simply copies both forementioned bands though some similarities can be found though.
All in all "AnNihil(N)ation" is definately a good demo though there is only one minor negative point to it. It does get a bit boring when listening it too often in a row. So my advise would be: definately take a listen but don't listen to it too often after another.
Reviewed by Marcel on June 5, 2005.
anNihil(N)ation at MYRRTHRONTH.de in German
Wenn Wrathage Glück haben, wechseln Dimmu Borgir vor dem nächsten Kassenschlager zu Sony, damit erstgenannte Finnen ganz fix den Platz der Nordsternchen bei NB einnehmen können. Musikalisch astrein klonend wird das hier zu besprechende Quartett eh kaum Schwierigkeiten haben, alsbald bei 'nem Gayjor-Label zu landen. Und siehe da, selbst das der Promo beigelegte Info-Blatt glitzert nur so vor Selbstgeilheit und Erfolgssucht. Kommentare wie "Sophisticated and Mature Black Metal" oder "...they played as a support for Dismember..." (ui, toll) stellen ganz schnell klar, wofür diese Truppe eigentlich existiert. Bla bla bla, dementsprechend kurz darf auch ruhig die Befassung mit musikalischer Komponente ausfallen.
Ins Auge drängt sich eingangs, wie überdurchschnittlich glasklar das Material produziert ist. Einen Unterschied zu DBs jüngsten Ejakulaten findet man jedenfalls keinen. Zugegeben, das muss man bei einer Eigenproduktion erstmal geschissen kriegen; aber wozu eigentlich? Nun gut, Aufbau und Gestaltung der Songs lassen sich folgerichtig an einer Hand abzählen. Gesanglich kommen die Herren Scythe und D.V Grim den anderen Herren Shagrath und Astennu erwarteterweise mehr als nahe, um nicht zu sagen, sie agieren durchweg stillos. Instrumental ist quasi Gleiches zu erwarten. Detailliert durchdachtes, wie auch berechenbares Handwerk sorgt für "symphonisches" Gerase inkl. Thrash-/Heavy-Einfluss und pumpende Breaks. Dass dabei ein laufende Meter auflärmendes Tastenbrett nicht fehlen darf, um die scheinheilige Dramatik weiter hervorzuheben, erklärt sich quasi von selbst. Ansätze von Unabhängigkeit gegenüber den großen Vorbildern tendieren gegen Null.
Mit gutem Gewissen vergebe ich letztlich nur noch Punkte für die professionelle technische Leistung und den selten vermutbaren 3ern im Melodie-Lotto. Der pseudooriginelle Titel "AnNihil(N)ation" dieser Schmierscheibe verspricht genau das, was man auch geboten bekommt: Lächerlichkeit.
Reviewed by: sic 31.05.2005
Azaghal 4/10
Laeknishendr 4,5/10
Sic 2/10
anNihil(N)ation at MYRRTHRONTH.de in English
If Wrathage is lucky Dimmu Borgir switches from NB to Sony before their next blockbuster, so they can take the nr.1 spot at NB. Being a musical clone the discussed quartett won't have any troubles finding a "Gayjor-Label" pretty soon. And look!, the info paper of their latest promo teems with self-prurience and their addiction to success. Comments just as "Sophisticated and Mature Black Metal", or "...they played as a supporter for Dismember...", (wow...) proof what for this band exists. Blah blah blah, according to this this review will be quite short concerning the musical aspect of Wrathage.
First of all the crystal clear production of this material obtrudes. A difference to DB's lates ejaculation is barely hard to find. Well, the songs body and structure are easily named on five fingers. The vocals performed by Mr. Scythe and D.V. Grim are close to Shagrath's and Astennus', not to say they are acting in bad style. Instrumentaly you can expect quasi the same. Very detailed but also calculable handcraft provides "symphonic" furor inluding Thrash-/Heavy influences and pumping breaks. That keys mustn't be missing to emphasizes the hypocritical drama is obvious. Approaches of autonomy to their grand archetype tend to nothing.
In all conscience I can only assign some points for the professional technical effort. The pseudo-inventive titel "AnNihil(N)ation" given to this filthy record promises what you are offered: ridiculousness.
Translated by dante
Azaghal 4/10
Laeknishendr 4,5/10
Sic 2/10
anNihil(N)ation at MIASMA #8
Pitkästä aikaa Oulunkin alamaailmasta ryömii päivänvaloon kuunneltavaa musisointia. Wrathage on jo käyttänyt ilmaisunsa hiomiseen vuosia ja bändistä löytyy muun muassa Kalmahissa kannuksensa hankkinut rumpali Janne Kusmin, joten ammattimainen ote tällä promolla ei ole mikään yllätys. Bändi oli taannoin kotikaupungissaan livenä erittäin vakuuttava ja energinen. Tiukka esiintyminen ei jättänyt ainakaan allekirjoittanutta kylmäksi. Vaikkei tämä promokaan todella ole huono, homma toimii jopa paremmin lauteilla kuin muovikiekolle puserrettuna. Harvinainen juttu tällaisille bändeille. Hevimestan live-esiintyminen ehdittiin muuten kuvaamaan parilla kameralla DVD:ksi, jota saa bändiltä naurettavaan parin euron hintaan.
Bändi kuvailee juttuaan ”tyylikkääksi black metalliksi”, ja tyylikkyys ilmeneekin lähinnä suurena DHG-vaikutuksena. Vetihän ryhmä 666 Internationalilta löytyvän Ion Stormin livenäkin, mistä huomasi kuinka lähellä lopulta oma tuotanto on tätä Norjan pioneeria. Tämän tyylinen avantgardea sisältävä musisointi elää tuotantonsa kautta, ja promolle soundit on saatukin hiottua riittävän hyviksi, jotta taide pääsee oikeuksiinsa. Bändi on selkeästi varsin lupaavaa kauraa omassa karsinassaan ja uutta demoakin on pukkaamassa aivan lähitulevaisuudessa. Jostain vielä jos saisi sen pienen hitusen sitä jotain, joka erottaisi tämän esikuvistaan edukseen, niin Wrathagen tuhoamisvimmalle on kaikki pedattu tähtiin asti.
3,5/5 – Timo Hanhirova
anNihil[N]ation at SOUNDI #11
Oululaisbändi on toiminut ainakin jollain tasolla jo vuosikaudet, mutta bändi ei ole aiemmin saanut lähdetyksi studioon tallentamaan työtään. Bändin alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä blackia, johon yhtyeen jäsenet itse voivat olla tyytyväisiä. Bändin linja ei kuitenkaan juuri poikkea valtavirrasta. Muutamia omaperäisyyttä osoittavia kokeiluita yhtye on sisällyttänyt biiseihinsä, mutta loppujen lopuksi bändi on varsin konservatiivisilla linjoilla. Toki yhtyeen biiseissä on runsaasti kiinnostavia aineksia, mutta kappaleiden äärellä herpaantuu helposti ja kokonaisuus jää hieman hahmottomaksi.
anNihil[N]ation at Muzyka.gery.pl in Polish
Ocena: 3,75
Wrathage to kolejny młody zespół z Finlandii, który ubzdurał sobie, że grał będzie black metal. I to ten o symfonicznym zacięciu, którego obecnie jedynym mającym ręce i nogi piewcą jest Dimmu Borgir, czyli kapela wielce kontrowersyjna.
'AnNihil(N)ation' to druga EP-ka zespołu, która pokazuje, iż mieszkając w Finlandii można zabrzmieć bardzo po norwesku. Wrathage jak nic wychowało się na dźwiękach Emperor i Immortal, hołdując graniu energetycznemu, z rzadka rozmywanemu przez pochody klawiszy. Tak, jest to skrajnie nieoryginalne, ale numerów pokroju 'Before the Monumental Beast' z immortalowskimi, napędzającymi całość wiosłami, czy też śmierdzącego na kilometr Emperor 'Hellwords' słucha się nieźle. Prawda jest jednak taka, że - i owszem - pierwsze wrażenie jest dość pozytywne, ale po trzecim, może czwartym przesłuchaniu 'AnNihil(N)ation' zaczyna nużyć, czego nie zmieni nawet otwarcie 'Terra Limbo' przypominające mi inne oblicze Ishana, czyli Peccatum. Na drugim biegunie płytki znajduje się zamykający EP-kę numer 'Death', straszący plastykową, wręcz kiczowatą partią klawiszy. Powiem szczerze, że początkowo jest to śmieszne, ale ta nieumiejętnie zaaranżowana dyskoteka zaczyna denerwować już w okolicach końca pierwszej minuty utworu!
Dlatego też mam problem z oceną 'AnNihil(N)ation'. Słychać bowiem, że Wrathage ma potencjał, by zdobyć serca (i uszy) fanów Immortal, Emperor czy wczesnego Dimmu Borgir, ale ich pomysły są jeszcze albo zbyt wtórne ('Hellwords', 'Before...'), albo nieumiejętnie ubrane w dźwięki (vide wspomniany 'Death'). Chociaż, szczerze mówiąc, wolę skrajną nieoryginalność od tej muzycznej impotencji...
autor: Łukasz Dubaniowski