Crawlspace Antipathy at Miasma #25 (www.miasma.org)

Included in the real CDs section of the reviews instead of the demos.

8/10

2005 suorastaan erinomaisen Black Light Zodiac -omakustanteen ulostanut oululaislupaus tekee väkevän paluun kuvioihin. Crawlspace Antipathy on noin puolen tunnin MCD, jolta puuttuu edeltäjänsä tapaan julkaisija. Jälkihän on ihan tässäkin tapauksessa ihan kaupallisten äänitteiden tasoista. Jos oli edellinen tapaus kimuranttia äärimetallia, kokeilunhalu ja pyrkimys kohti ainutkertaisempia äänimaisemia eivät todellakaan ole vähentyneet. Wrathage on nimenomaan progressiivista musiikkia, ei yksiulotteista teknistä vouhotusta. Tämä bändi todellakin kestää kuuntelua.

Aivan ensimmäisenä ei voi olla kiinnittämättä huomiota oopperamaisempaan vokalisointiin, jonka voi tulkita eräänlaisena kumarruksena esimerkiksi Dødheimsgardin ja Emperorin suuntaan. Basisti Scythe ja kitaristi D.V Grim orähtelevät, hoilottelevat ja kärisevät suurin piirtein kykyjensä rajoissa, mutta kyllä mennään kieltämättä metsäänkin muutaman kerran. Taidot eivät vielä ihan ole visioiden tasolla. Kuitenkin eräänlainen holtittomuus sopii näihin kappaleisiin paremmin kuin steriili kärinä.

Levy muodostuu tavallaan kahdesta kokonaisuudesta. Rattijuopon tavoin kaasu pohjassa mutkittelevien kahden ensimmäisen kappaleen Hic sunt diabolos (There are devils here) ja The Mercury Insolence lisäksi nopsempaa osastoa edustaa jo aiemmin nettijakelussa esiversiona ollut The abscess. Alunperin bändin luomishämärissä 1990-luvun lopulla sävelletut Black Movement Conspiracy ja As night falls puolestaan ovat hitaampia ja tunnelmallisempia tapauksia, joista ei tosin vauhtia ja äkkivääriä kurveja puutu niistäkään. Ikään kuin bonuksena tarjoillaan edelleen julkaisematonta, kreikkalaisen lafkan kaavailemaa Immortal-tribuuttialbumia varten nauhoitettu Through the halls of eternity, joka pelaa sekin aivan loistavasti, eikä vähiten hieman alkuperäisestä eroavan loppunsa vuoksi.

Wrathage on jatkanut johdonmukaisesti missiotaan kimurantin ja taiteellisen extreme metallin polulla, vaikka kaupallista kiinnostusta se ei ole juurikaan saanut osakseen. On yksinkertaisesti väärin, että jos bändi soittaaa hyvin polveilevaa musiikkia, sen on oltava välttämättä death metal -pohjaista herättääkseen levy-yhtiöiden kiinnostuksen. Onneksi Wrathage ei ole antanut tämän vaikuttaa musiikkiinsa. Kansilehtisessä todetaan: "Promotional masterpiece for your consideration", mikä pitää täysin paikkansa.

Jaakko Marttila

Crawlspace Antipathy at Inferno #59 (www.inferno.fi)

First review in the "Riemulomat Rivieralle" category, which is the best one.

Eipä voi enää enempää persoonaa peliin vaatia tältä yli kymmenen vuotta toimineelta pohjoiselta porukalta. Wrathage on ajautunut mustasta messustaan sellaiseen sekamelskaan, että ei tosikaan. Kikkailua ja nuotteja piisaa siihen malliin, että tämän sulatteluun tarvitaan päiväkausia. Taitoa riittää enemmän soittimien käsittelyyn kuin tarttuvien sävelmien loihdintaan, mutta kyllä tämä silti pysäyttää. Vokalisti-ääntelijä D.V Grimin puuhailu mikin takana on monipuolista ja mielenkiintoista julistusta, jossa teatraalisuus ja raivo lyövät kättä upeasti. Kokemisen arvoinen ja haasteellinen paketti.

Aadolf Virtanen

Crawlspace Antipathy at STALKERMUSIC.com
CD OF THE WEEK!

Tässäpä soppaa jonka joko nauttii ilolla, tai sylkee seinään ja hakee jotain helpommin nieltävää tilalle. Suomen Oulusta nostaa päätään Wrathage, suomen vastaus Emperorille. Sanoivat muut mitä tahansa, niin tämä on aivan silkkaa sitä itseään. Joskin omaan korvaan kuulostaisi siltä kuin teatraalisuus saavuttaisi hieman samoja mittakaavoja kuin Wormfood levyllään France.

Bändi niputtaa biisinsä oikein taitavasti yhteen, vokalisointi on erinomaista ja soitto tuntuu rullaavan. Etenkin rumpali paukuttaa erinomaista taidonnäytettä tällä kiekolla. Kitaristit tuntuvat välillä sortuvan hieman jopa yksinkertaisiinkin ratkaisuihin kun taas välillä isketään huvinkin kieroa riffiä. Vokaaleissa bändi juuri eniten eroaa Emperorista, sillä laulut menevät rosoisesta karjunnasta aina sinne blackmetalin rääkynään. Biisit ovat tosin niin monimuotoisia paikoin, että joutuu miettimään kahdesti saako bändi yleisöä keikoillaan mukaan meininkiin. Vaikka soittotaitoa löytyy selvästi ja levylle kaikki hoidetaan hienosti, on tällaiseen musiikkiin vaikea päästä sisälle livenä etenkin kun suoraviivaisia ja niitä päätä nytkyttäviä kohtia ei kovinkaan helpolla tunnu löytyvän.

Jään odottelemaan ihan mielenkiinnolla vielä kuulumisia tämän bändin osalta. Lupaavaahan tämä on joskin ehkä ennenkin kuultua, niin kovasti tästä Emperor mieleen tulee. Ja Emperoriahan ei ihan noin vain lyödä laudalta heidän omassa tyylissään. Jopa soundit kallistuvat sinne em. bändin suuntaan, joskaan en sitä pahana asiana näe. Äänimaailma on saatu hiottua oikein sopivaksi tällaiselle musiikille. Ei olla haettu liian prameita soundeja ja ollaan pysytty maanläheisemmässä meiningissä jota ainakin itse kovasti arvostan. Etenkin sitä jään odottamaan että bändi saa hiottua musiikkiaan enemmän oman näköisekseen. Sen jälkeen heitä tuskin pysäyttää voi.

Reviewer: Petri Sallansalo
Score: 4/5
Date: 13.07.2008

Crawlspace Antipathy at IMHOTEP.no

Published: 2008.06.14

Self-released (2008)

From time to time, you just wake up totally unprepared for the coming of something you’ve heard before, yet being one of the best demos ever. Though, is this a demo? It is a promo, no doubt, but a demo? The biography tells that their debut album will be unleashed next year.

Now, this is not original. But it is just so friggin’ good. The production overdoes most extreme metal products that plague us a few times every week. Everything is crystal clear.

The music is aggressive blackdeath metal with hints of Emperor there, a bit Dimmu Borgir there and obviously some Immortal as well. Obviously, yes, because they’ve covered “Through The Halls Of Eternity” from Immortal’s white frostbitten album. And they’ve done a job that’s up to par.

The five Wrathage tracks are probably meant as teasers as well as tracks standing tall on their own. Though, three out of the five are re-arranged and obviously re-recorded tracks, wrapped up with the excellent soundpicture that binds “Crawlspace Antipathy” together into one piece of music despite the variation from number 1 to number 6. Did I mention the Maniac references in “Black Movement Conspiracy”? Oh no, I did not.

But, and this is wicked, because despite the abovementioned musical hints, I do not, except for the cover version, think true Norwegian black metal one single second. The sound is simply alienating to the thought of true Norwegian black metal. Impressive!

Composed by Roy Kristensen

Score: 5/6

Crawlspace Antipathy at METALSTORM.ee

Little did I know about the Finnish Black Metal band Wrathage, before receiving their "Crawlspace Antipathy" ep. Nothing, actually. Google tells us that they have been around as early as '97, and although they have not come around to releasing a full-length, they have put out two DVD's already. I guess everything is possible with the internet, nowadays.

Upon gazing at the tracklist, and noticing that they covered an Immortal song, my heart started pounding for a good dosage of old-school frosted hymns to the blashyrk mighty ravendark. Boy was I wrong. While Wrathage are obviously Black Metal, they have a really brutal sound and have more akin to post-2000 Black Metal than to the early Second wave.

In their wildest moments they sound like a cross between Diapsiquir and Anaal Nathrakh, but then on a whole lot of tranquilizers, as they don't really manage to reach the annihilating, maddening sound of these two bands. But they try, and sometimes, they come quite close. When the high-pitched, agressively squeeling riffs tumble over in a small riffstorm and the various types of vocals, screamed, pained, clean and operatic try to outdo each other in a polyphonous cacophony, the result is quite overwhelming.

Then why did I not rate this any higher? Why am I not completely impressed? My problem is that with bands such as Anaal Nathrakh, Wrathage sound relatively sane. And for the record, that is not good. In my opinion, it would have been better if they would have stepped on the speed-pedal a bit more often. Really throw things overboard, and get lost in a maelstrom insane riffs and vocals. But alas, we'll have to settle with only a half-crazy record, which is good nonetheless.

Performance: 7
Songwriting: 7
Originality: 6
Production: 7

written by Lucas Ruijs | published 26.05.2008

Crawlspace Antipathy at VAMPIRE-MAGAZINE.com

Wrathage come from the Finnish town of Oulu, the hometown of Sentenced and Catamenia among others, and have one of the strangest discographies that I have ever come upon. What I mean is: although the band exists for more than 10 years, they still don't have a full-length album recorded. On the other hand Wrathage have managed to release by themselves two DVD's with decent audio and video quality. Obviously they have some good friends with good cameras.

"Crawlspace Antipathy" is the first EP of those Finns and it has six tracks of avantgarde Death/Black Metal. Wrathage are influenced by the experimental and innovative works of legends like Arcturus, Emperor and especially Dodheimsgard. It's not an easy task to describe the music in "Crawlspace Antipathy" - it is a rich cocktail of twisted riffs, extraordinary rhythms and different vocals. Those guys are not afraid to experiment with the typical Black Metal sound abd deserve respect for their open-mindedness and good instrumental skills. The original interpretation of Immortal's "Through The Halls Of Eternity" ends this EP.
Wrathage will appeal to those who welcome the different approach in extreme Music and the expanding of the boundaries that exist more or less in every music genre. It is always intriguing to hear bands with their own personal view on Black Metal. Wrathage are still not perfect but "Crawlspace Antipathy" sounds promising.

Written by Zvetan Rachev on Wednesday 04 June, 2008.

Crawlspace Antipathy at DESIBELI.net

Ohhoh! Oululaisen Wrathagen kolmas demo Crawlspace Antipathy on Hic sunt diabolos -avauksestaan lähtien yli laitojen pursuavaa stop/start-vyörytystä sekä toisiinsa kietoutuvaa örinää ja messuntaa. Mutta pelkän tyylikikkailun voimin tässä ei liikuta, koska kantavana voimana on kuitenkin musertavan raskas ja monipuolinen thrash-riffittely. Sama groovi meno jatkuu myös seuraavan neljän biisin ajan, joista löytyy kuitenkin riittävästi eroa ja ideaa, jotta kutakin kehtaa kuunnella ihan erikseen. Musiikillisessa asenteessa on kyllä jälkiä bändin aiemmasta blackmetal-viitekehyksestä, mutta tässä on jyrätty metallin sisäiset raja-aidat maahan niin, ettei niiden perusteella voi kiekon musiikkia kuvata. Perään on tosin lätkäisty vielä Immortal-cover, joka ei sovi lainkaan kiekon muuhun tyyliin, ja on muutenkin aika tarpeeton lisä. Meno on sen verran pätevää, että myös soveltuvat verrokit ovat raskaasta sarjasta: soiton murskaavuus tuo mieleen Mayhemin Chimeran, ja yhdessä vokalistien kanssa päästään hieman Fantômasin Director's Cuttia muistuttavaan tulokseen. Varsinkaan jälkimmäisen teoksen mestaritasolla Wrathage ei toki vielä demollaan liiku, mutta odotukset tulevaa "D-albumia" kohtaan heräsivät kyllä.

Mikko Heimola

Crawlspace Antipathy at IMPERIUMI.net

Kymmenen vuoden merkkipaalun ohittanut oululaisbändi Wrathage on puskenut ulos pari varsin tasokastakin demoa, jonka lisäksi akti on saanut ulos jonkin sortin omakustanteista dvd:tä. Nyt neljännellä demoplatallaan bändi on päättänyt haukata aiempaa suuremman palasen, muttei aivan siinä onnistuen: jotain on mennyt väärään kurkkuun ja lopputuloksena on ähkyntapainen tila kokeilevuutta ja kikkailua.

Siinä missä aiemmilla kiekoilla mentiin rehellisesti black metalin ja myöhemmin black/death-sekoituksen puolella, on nyt vapautettu nämä tyylisuunnaat raja-aidoista irti ja isketty työkäsineet teknisvetoisen kikkailu- ja progetouhun kokeilevaan ahjoon. Ei sillä, että teknisessä suorittamisessa ja monimutkaisissa biiseissä olisi lähtökohtaisesti mitään vikaa, mutta Crawlspace Antipathy saa touhun kuulostamaan siltä, että bändi on kompastunut omiin jalkoihinsa.

Hyvien biisien tilalla on itsetarkoitukselliselta pelehtimiseltä kuulostavaa soitinpornoilua, epämääräisiä riffejä ja päättömän oloista haahuilua. Kappaleita on paitsi rasittava kuunnella, ne eivät myöskään palkitse kuulijaansa herkullisilla hetkillä. Soittotaitoa tuntuukin olevan miekkosilla enemmän kuin sävellyskykyä, mikä on tietysti harmillinen seikka. Kun vielä lopussa oleva Immortal-coverointikin on ryssitty, tekee mieli heittää lapaset suoraan takkaan.

Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: tuotantopuolella bändi on hyvin kartalla ja siinä mielessä demo onkin mukavaa kuultavaa. Vaan soundithan eivät levyä tee, eikä edes monipuolinen laulu puhtaista ärinään tai örähtelyyn, joten näillä keinoin ei vielä pitkälle pötkitä. On harmillista, että lupaavasti aloittanut porukka on päästänyt mopon käsistään, sillä ainakaan vielä eivät rahkeet tunnu riittävän näin teknisyyskeskeisen musiikin säveltämiseen.

Serpent, 07.05.2008