This interview was published at the Harshest Finnish metal magazine – Miasma - #11.

Tuoretta lihaa vol. 5

WRATHAGE

Saatanan taitava, uniikki ja turmeltumaton

"Kappaleemme ovat helvetin vaikeita, mutta sitä alkaa olla jo nykyään niin saatanan taitava, että ne onnistuvat livenäkin."

"Ne vain vaativat syvällistä paneutumista ja ajattelua, mutta toisaalta näin on meidän musiikkimmekin kohdalla.", kuvailee DV Grim Wrathagen sanoituksia.

Teksti: Jaakko Marttila

Nuoreen lihaan mieltyneen toimittajan tämänkertainen uhri on Oulu-Tornio -akselilla operoiva black/death metal -lauma Wrathage. Laadukkaat omakustanteet sekä live-esiintymiset Oulussa vuonna 2005 ensin Dismemberin supporttina Hevimestassa ja myöhemmin Jalometalli-festivaalilla ovat nostaneet yhtyeen jo sellaiseen valokeilaan, että levy-yhtiöiden kiinnostuksen ei luulisi olevan ihan turha toive.

Verkkopostin kautta Miasma tavoitti Wrathagen riveistä basisti/vokalisti Scythen sekä kitaristi/vokalisti DV Grimin. Ihan ensimmäisenä yhtyeeseen noin vuosi sitten tutustuttuani huomioni kiinnittyi bändin todella nerokkaaseen ja ytimekkääseen nimeen. Sitä ei kuitenkaan löydy sen enempää suomi-englanti-suomi -sanakirjasta kuin englanninkielisistä selityssanakirjoistakaan. DV muistelee, että Scythe keksi ja esitteli hänelle lopullisen version siitä linja-automatkalla vuonna 1997 tai 1998 samoihin aikoihin, kun koko bändi perustettiin. Hänen mielestään ehdotus oli loistava.

DV: – Erikoista on, että samaan aikaan kehittelin itsekin nimiehdotuksia bändille. Paras ideani oli silloin suomenkielinen ehdotus Vihankoitto. Sehän pienoisen analyysin jälkeen kuvastaa aivan samoja tuntoja kuin tämä lopullinen Wrathage-tittelikin. Eli näkemyksemme herra Scythen kanssa olivat hyvin samanlaiset, mutta mehän olemmekin identtiset kaksoset.

Tähän mennessä yhtyeeltä on kerinnyt ulostua kaksi kappaletta omakustanteisia EP-julkaisuja. Ensin vuonna 2004 ilmestynyt anNihil[N]ation keräsi varovaisen positiivista palautetta, mutta kuluvan vuoden loppukesästä vihdoin jakeluun päätynyt Black Light Zodiac on kahmaissut miltei täyden potin jo useammalla demoarvostelupalstalla, mistä hyvä esimerkki oli edellisessä Miasma-numerossa. Annetaan yhtyeen itse kuvailla näkemyksiään siitä, miten Wrathage on kehittynyt parin viime vuoden aikana omasta mielestään.

S: – Kyllähän jo anNihil[N]ation oli kovaa kyytiä, mutta tietenkin tämä uusi potkii perseitä aivan eri tavalla. Molempia on tullut luukuteltua läpi jo noin 200 kertaa, enkä ole vielä kyllästynyt kumpaankaan. Äänipuolella otimme Black Light Zodiacilla ison askeleen eteenpäin, mutta musiikki itsessään on selkeitä death metal -pätkiä lukuun ottamatta samoilla urilla kuin aiemmalla julkaisulla.

DV: – anNihil(N)ation on tosiaan hieman enemmän black metallia, kun taas Black Light Zodiac on höystetty death metal -jutuilla. Soundit olivat esikoisella ohuemmat, mikä johtui osaksi miksaajan neitsyturakasta sekä osaltaan siitä, että rumpuja ei trigattu lainkaan. Uusi levy lyö puolestaan äänimaailmallaan suoraan päin näköä eikä anna paljon tilaa hengittää, mistä aiheutuva painostava tunnelma on omiaan kuvaamaan levyn ajatusmaailmaa. Seison yhä molempien levyjen takana, mutta uusi levy on aina uusi levy, eli saatanan hyvä!

Ei muoti-ilmiöille!

Wrathagen kappalemateriaali on varsin nopeaa ja teknistä. Kuinka äärirajoilla yhtye on soitannollisesti?

DV: – Kappaleemme ovat helvetin vaikeita, mutta sitä alkaa olla jo nykyään niin saatanan taitava, että ne onnistuvat livenäkin. Oikeastaan laulaminen ja soittaminen yhtä aikaa on välillä ollut hieman hankalaa, ettei kunto vain välillä meinaa riittää. Esimerkiksi nyt Jalometallissa oli niin vitun kuuma, että ihan oikeasti meinasi pari kertaa taju lähteä sen puolen tunnin aikana.

S: – Emme me enää kauheasti kehity soittajina. Taidot ovat jo riittävän hyvät toteuttaaksemme kaikki perverssit ideat, joita mieleen tulee, vaikka tovin joutuisikin treenaamaan. Emme koskaan tarkoituksella lähde tekemään uutta nopeusennätystä, vaan pohjana on aina hyvä riffi, jonka mukaan kappaleen tempo muotoutuu. Lähinnä täysipäi(väi)sen laulajan puute rajoittaa vähän laulusovituksia, mutta ei se ole ongelma. Vaikka nuo uudet rallit kohtuullisen vaikeita ovatkin, niitä on oikeasti helvetin mukava soittaa.

Black Light Zodiacin neljä kappaletta muodostavat progressiivisuudestaan huolimatta hyvin yhtenäisen kokonaisuuden. Bändillä on nyt tavallaan menestyskaava jo olemassa, mutta Grimin mukaan kehitys ei tyssää nykyiseen tasoon. Kulloistenkin metallitrendien mukaan kappaleiden säveltäminen ei tule kyseeseenkään, minkä ansiosta Wrathage säilyttää uniikin ja turmeltumattoman luonteensa hamaan loppuun asti.

DV: – Muoti-ilmiöitä ei tule löytymään meidän levyiltä, sillä en kuuntele nimeksikään alan uusia julkaisuja enää ja klassikkojakin vain silloin tällöin. Ainoastaan tutut kotimaiset orkesterit sekä innovatiiviset uudet tulokkaat ovat käyneet soittolistallani. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Sear, Atakhama ja Total Devastation.

S: – Noihin bändeihin lisäisin vielä Funeral Feastin ja Gloria Mortin. Ainahan sitä omasta mielestään tekee sitä oikeata juttua, joka tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Touhu pysyy mielekkäänä, kunhan tehdään hommat kunnolla, eikä mennä helpointa ja tylsintä reittiä.

Bändin kotisivuilla on mainintoja melko vanhasta ja ihan erilaisestakin materiaalista, joka on vielä julkaisematta. Näitä kappaleita luonnehditaan Burzum- ja Ved Buens Ende -vaikutteiseksi. Mahtavatkohan ne koskaan nähdä päivänvaloa tai onko vaihtoehtoisesti luvassa joskus tulevaisuudessa jotain hieman vastaavaa nykyisestä nopeasta linjasta poikkeavaa musiikkia?

S: – Suunnitelmissa on tehdä tuo projekti joskus kunnolla valmiiksi. Toissakesänä sitä jo yritettiinkin, mutta siitä sessiosta syntyikin ihan uusia juttuja, joista olemme alkaneet toteuttamaan jotain ideoita.

DV: – Keikkasettiin on ollut puhetta laittaa yksi tai kaksi hidasta kappaletta. Jos joskus teemme kokopitkän, siihen varmasti laitamme niitä myös. Mahdollisesti teemme irrallisen julkaisun tästä synkeämmästä materiaalista sen ahdistavan tunnelmansa vuoksi, mutta emme vielä lupaa mitään.

Kasvottoman black metallin tyhjiö

Kaksikon nälkä ei ole missään nimessä ole vielä tyydytetty, vaikka kehuja onkin sadellut varsin kiitettävään tahtiin jopa puolelta. Tavoitteet ovat selviä. Scythe haluaisi mielellään päästä tulevaisuudessa kokeilemaan oikein ajatuksen kanssa, miltä täyspitkän levyn työstäminen luonnistuisi ehjäksi ja kypsäksi kokonaisuudeksi omaperäistä ja tuoretta äärimetallia. Myös DV vaikuttaa erittäin motivoituneelta, kunhan olosuhteet ovat kunnossa.

DV: – Teen monenlaisia hommia musiikin parissa, mutta Wrathagen biisejä en ehdi säveltämään kuin ehkä kerran tai pari kuussa. Koska teen suurimman osan musiikista, kappaleita ei tule valmiiksi aivan joka viikko. Sitä aikaa tosin alkaa löytyä yhtyeelle aivan eri tavalla, jos levydiili joskus tipahtaa postiluukusta.

Wrathagen uran jatkuminen ei kuitenkaan ole kiinni levytyssopimuksen saamisesta, sillä herrat ovat joka tapauksessa äärimmäisen motivoituneita jatkamaan brutaalin metallin saralla siitä huolimatta, vaikka muu maailma ei taipuisikaan heidän näkemystään arvostamaan. Veljekset Grim ja Scythe puhkuvat tylyä mutta välttämätöntä itseluottamusta.

DV: – Yhtyeen lähtökohta ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan raha, menestys tai muodikkaat vampyyriasut vaan black metallin kasvottomuudesta johtunut tyhjiö, joka pakotti perustamaan bändin ja säveltämään innovatiivisempaa musiikkia. En usko ikinä lopettavani tällaisen musiikin luomista, vaikka mikä tulisi eteen, sillä pahimman kasvuangstin jälkeenkin minulla edelleen riittää mielenkiintoa ja tarvetta tehdä tätä.

S: – Tässä vuosien saatossa on tullut kuunneltua aivan hemmetisti kaikenlaista metallia, ja monenlaista kuraa on tarjolla jopa levy-yhtiöiden julkaisemana. Voin hieman ylimielisestikin sanoa, että meidän setti pieksee ja tallaa alleen suuren osan siitä. Johonkin se raivo pitää purkaa, ja aikaa juuri sen oman jutun tekemiseen kyllä järjestyy aina.

DV: – Todennäköisesti soitamme Oulun Hevimestassa vielä 60-vuotiainakin kouralliselle pitkätukkia tuoreimpia Wrathage-viisuja sekä komeimpia klassikoita vuosien varrelta, ellei kansallista tai kansainvälistä menestystä satu kohdalle jossain vaiheessa. Tosin, uusi levy on niin hyvä, että uskon sen kiinnittävän jonkun lafkan mielenkiinnon. Pahin skenaario ei ole, ettemme saa sopimusta, vaan jos kukaan ei nauti levyistämme, ja jos emme itse nauti bändin pyörittämisestä. Olemme jo kahdeksan vuotta pärjänneet ilman sitä diiliäkin.

Kansakuntamme demonit

Sanoitukset ovat Wrathagelle tärkeä asia, mutta siitä huolimatta niistä vastaa ulkopuolinen hovisanoittaja Koba, joka tosin oli aiemmin yhtyeen vokalisti. Tavallaan kyseessä on siis pesueen viides jäsen, jonka rooli on omalla tavallaan merkittävä.

DV: – Jos sanoihin ja ideologiaan perehtyy oikein tosissaan, Koban sanoitukset ovat yksi bändin tärkeimmistä anneista. Ne ovat monimutkaisia mutta kuitenkin järkitavaraa. Ne vain vaativat syvällistä paneutumista ja ajattelua, mutta toisaalta näin on meidän musiikkimmekin kohdalla.

– Käytännössä homma toimii niin, että kerron Koballe jonkin aiheen tai kappaleen nimen, joka on tullut mieleen, ja hän kirjoittaa siitä oman näkemyksensä. Poikkeuksetta jälki on ollut ensiluokkaista, joten turha minun lahjattoman on paskoja tekstejä alkaa kirjoittaa.

Miasma onnistui saamaan kommentit myös Kobalta itseltään hänen kirjoittamistaan sanoituksista. Otetaan esimerkkinä Black Light Zodiacin kappale The Nation's Demons, joka jo nimensä puolesta herättää uteliaisuutta. Eräässä mielessä voisi ymmärtää Wrathagen oma lauman olevan kansakuntamme demoneita, mutta Koballa on selvästi mielessään jotain syvällisempää kuten Grim jo vihjasikin.

– The Nation's Demons oli alkujaan Scythen idea, Koba aloittaa. Vaikka kirjoitinkin kyseisen sanoituksen hänen näkemystään mukaillen, lisäsin siihen myös omia ajatuksiani, jotka tekivät sanoituksesta poliittisemman. Minulle kansakunnan demonit ovat sen kehitystä – kansakunnan sisäisten tekijöiden kasvamista ulos siitä, millaisena se itsensä ymmärtää. Se on demokratian kritiikkiä ja eräänlainen profetia.

– Yleisesti ottaen sanoitukseni kuvaavat melko henkilökohtaisia tuntemuksia liittyen myös paljon yksilöä suurempiin asioihin. Ne ovat välähdyksiä minun maailmankatsomuksestani, itsekritiikkiä ja ulospäin suuntautuvaa kritiikkiä. Niiden takana on aika paljon avaraa luontoa ja pakonomainen tarve sijoittaa itsensä laumakäyttäytymisen ulkopuolelle. Ainakin henkilökohtaisella tasolla tekstini ovat ideologisia, päättää Koba.

Death metal -riffit herkässä

Jokaisella Wrathagessa tuntuu olevan aktiivisten muusikkojen tapaan yhden selkeästi pääroolissa olevan yhtyeen lisäksi muitakin rautoja tulessa. Näin on tämänkin porukan kohdalla.

DV: – Taisin pari viikkoa sitten pikkusimassa perustaa taas jonkun bändin parin tyypin kanssa. Tulossa olisi ilmeisesti jotain junttaheviä, sellaista demppausmättöä. En vielä oikein itsekään tiedä. Olen suunnitellut kaikenlaisia metallijuttuja aina vähän väliä sekalaisten ihmisten kanssa. Ne sitten etenevät aina omalla painollaan. Lisäksi ajattelin tehdä soololevyllisen itsekseni jonkinlaista rock-painotteista juttua ihan omalla nimelläni. Ainahan näitä työttömällä muusikolla pyörii mielessä.

S: – Death metal on aina ollut sydäntä lähellä, joten Gutfeast tuli potkaistua käyntiin. Toivottavasti joskus ehditään biisit kunnolla ottamaan purkkiin.

DV: – Gutfeast on aina ollut sellainen kiva sivuharrastus, jota olisi kiva nauhoittaa. Osa parhaista Gutfeast-riffeistä on tosin pikkuhiljaa siirtymässä Wrathagen biiseihin, mutta death metalliahan tekee levyllisen päivässä, joten ei ne riffit kesken lopu.

Muista jäsenistä rumpali Kusmin tykittää lisäksi progemetalliyhtyeessä Mental Voice sekä tunnetummassa Kalmahissa, joka on itse asiassa juuri lukinnut itsensä studioon nauhoittaakseen seuraavan albuminsa. Lisäksi kitaristi Chaosilla on soolopohjalta etenevä ikioma Chaos Operansa.

On loppulätinöiden aika. Scythe kehottaa alkajaisiksi lukijoita kokeilemaan Black Light Zodiacin avausraidan Sadicum, joka oli Miasman edellisen numeron mukana tulleella kokoelmalla. Kappale on imuroitavissa myös Wrathagen kotisivuilta.

DV: – Jos et tykkää biiseistämme, kyse ei ole siitä, että ne olisivat huonoja – olet vain yksinkertainen!

Aivan viimeiseksi vähäsanainen Kusmin täräyttää ilmoille virkkeen, josta Matti Nykänenkin olisi kateellinen, päättäen samalla tämän haastattelun.

– Wrathage on helvetin hyvä bändi, jos siitä tykkää.

www.wrathage.com